4/20/2012

I'm just coming out and I'm going to clearly be myself -A.L

Kelly Clarkson - Stronger (What Doesn't Kill You)
Tässä tylsyyden välttämiseksi aloin pohtimaan erilaisia asioita itsessäni. Minkälainen oon joskus ollut ja oon nykyään. Ajattelin että olisi mukava kertoa vähän itsestä enemmän ja omista pohdiskeluista sinne ruudun toiselle puolelle. Jospa täältä löytyisi samankaltaisia ihmisiä? Mutta pääasia on, että ehkä te lukijat opitte musta jotain, olitte te sitten tuttuja, tuntemattomia, kavereita, ystäviä tai vanhoja tuttuja. Tää taitaakin olla ensimmäinen kunnon pohdiskeluteksti multa.. Ruusuja ja risuja otetaan avosylin vastaan sekä erilaisia ajatuksia :)



Oon pienestä pitäen ollut hyvinkäyttäytyvä ja saanut kunnollisen kasvatuksen vanhemmiltani. Pienenä olin kuitenkin todella ujo, jonka luulen johtuneen vähäisestä ihmisten kanssakäymisestä. En olisi uskonut, että kertoisin tätä asiaa näin julkisesti mutta olin päiväkoti-ikäisenä niin ujo, että en uskaltanut pyytää tarhantätiä viemään mua paskalle.. Noh siinä sitten kävi niin, että menin johonkin pikkuiseen mökkiin istumaan ja paskoin sielä rauhassa housuuni. Jälkeenpäin voin kuvitella miten pahalle haisin.. Kaikenlisäksi isäni tuli hakemaan mut tarhasta vielä myöhempään töiden takia!
Mutta palataan takaisin aiheeseen, vähäiseen ihmisten kanssakäymiseen. Sisaruksia mulla ei ole paitsi velipuoli, mutta hän ei ole asunut saman katon alla koskaan. Eli olen ainoa lapsi. Sukulaisia näen todella harvoin, sillä he asuvat niin kaukana. Koko suvustani tunnen ehkä vain pari ja ainoastaan kahta ihmistä pidän kaikista lähimpänä itseäni, nimittäin toisia kummejani. Mutta heitäkin tulee nähtyä ehkä pari kertaa vuodessa, jos sitäkään pitkän välimatkan takia.

Päiväkodissa olin aika hiljainen ja seurasin mieluummin vierestä. Sen sijaan että olisin puhunut, mun ajatusmaailmassa tapahtui kokajan valtavasti. Oon aina omistanut vilkkaan mielikuvituksen, mutta sen toteuttaminen on ollut mulle jokseenkin hankalaa sekä ajatusten tuominen esille. Vanhempien ja mun suhde on ihan ok läheinen, mutta kyllä äiti on se, joille niistä asioista puhutaan jos puhutaan. Äiti on aina toiminut mulle esikuvana, miten käyttäytyä toisten ihmisten kanssa. Se on täys napakymppi, aina mukava ja iloinen muille ja osaa höpötellä ties mistä ja todella vahva nainen kaikesta kokemastaan huolimatta. Toivon että joku kaunis päivä voin olla ilpeä itsestäni ja henkisistä saavutuksistani sekä tulla samankaltaiseksi kuin äitini. Rakastan äitiäni yli kaiken. Isä ei ole oikein koskaan osannut ymmärtää, paitsi tietysti häntä itseään kiinnostavissa asioissa, mutta sellaisena häntä silti rakastan. Silti musta on aina tuntunut, että isä vaatii multa liikoja.



Ujoudesta huolimatta mulla on ollut matkan varrella ihania ystäviä, toiset on pysyneet vierellä ja toiset pudonneet vauhdista pois tai muuten on kasvettu erilleen. Lisäksi oon tutustunu erilaisiin ihmisiin, joka jokainen omalla tavallaan on ollut erityinen ja josta oon oppinut erilaisia asioita ja sen kautta löytänyt myös uusia puolia itsestäni. Rehellisesti sanottuna saatan olla aika vaikea ihminen ihmissuhteissa ja vuorovaikutuksessa. En osaa aina avata suutani tarvittavassa tilanteessa tai osoittaa täydellistä kiinnostusta toista kohtaan. Musta saattaa nykyään saada ulkoapäin kylmän ja välinpitämättömän vaikutelman, vaikka samaan aikaan mun aivot käy ylikierroksilla miettien, mitä voisin sanoa toiselle ja jatkaa keskustelua eteenpäin. Vuorovaikutustilanteet saavat mut niin hämmentyneeksi, sillä kotona ei juuri tule puhuttua kuin päivän kuulumiset ja jotain muuta pientä. Tykkään kuitenkin ja haluan olla mukava ihmisille, jotka sen ansaitsevat, koska odotan samaa heiltä myös takaisin - en kuitenkaan miellyttääkseni ketään.



Nykyään musta on tullut kylmempi ja etäisempi sekä eristäydyn helposti muista. Joskus koin itseni avoimeksi uusien tuttavien kesken, mutta nykyään vältän mieluummin sosiaalisia tilanteita, kuin olen niissä. Kyllä mä haluisin solmia uusia ystävyyssuhteita, mutta juuri tämänhetkinen elämäntilanne ja sen mukana tulevat asiat eivät vaan anna mulle sitä tarvitsemaani energiaa uusiin ihmissuhteisiin. 
Musta on kuitenkin tärkeää, että voi olla avoin niille nykyisille ihanille ystäville ja niin myös teen parhaani mukaan. Sillä he mut tuntevat perikotaisin ja ovat aina tunteneet. Mutta totta on se, että ihminen kasvaa kokoajan henkisesti ja aikuistuu, Ajatusmallit ja tavat ilmaista itseään muuttuvat ja kehittyvät kokoajan. Aikuistumisella en kuitenkaan hae täydellisyyden tavoittelua tai kovaa yritystä olla ns. aikuinen, vaikka tässä mennäänkin kahdeksannellatoista vuodella. Sillä oon aina osannut nauraa itselleni ja oon niin lapsenmielinen, kun olla ja voi. Mutta en kuitenkaan lapsellinen, paitsi ehkä riitatilanteissa täytyy tunnustaa hah..  Ennen jätin mielipiteeni sanomatta, koska en uskaltanu tuoda niitä julki. Mutta vuosien varrella oon saanut lisää rohkeutta tuoda itseäni enemmän esille omalla tavallani - jonka huomaan ärsyttäneen joitakin ihmisiä.. Vuodet on tehneet tehtävänsä, sillä nykyään ystäväni kokevat mut jopa jyräävän heidät alleen mielipiteilläni. Sillä musta on tullut hirveän kapinoiva, aina on pakko sanoa mikä on väärin tai mikä oikein ja myönnän, se on varmasti ärsyttävää. Mutta koen tän kaiken osana omaa henkistä kasvua. Mutta jos en koe, että muilla on minkäänlaisia muita ehdotuksia tai vastaväitteitä niin ajattelen automaattisesti että asia on ok ja otan asian ns. haltuuni. Lisäksi olen omaksunut, että oon melko äkkipikainen ja saatan kiihtyä nollasta sataan.. Mutta kaikesta huolimatta en ole pitkävihainen ja tietyn miettimisajan jälkeen haluan saada asiat kuntoon ja sovun ylle.



En löydä usein sanoja kaikelle ja liika ajattelu saa vain hermoni kireälle ja sanat täysin solmuun. Ja se mitä kirjoittamiseen tulee, koen sen parempana itsensä ilmaisemisen tapana kuin puhumisen. Olen huono puhumaan, mutta luotan kuitenkin siihen, että mulla on koko ikäni aikaa saada lisää rohkeutta oppia tuomaan ajatuksiani esille paremmin puhumalla. Kirjoittaessa pystyn valitsemaan oikeat asiat suuresta sanaröykkiöstäni ja muokkaamaan niitä, jotta ihmiset voivat ymmärtää ajatusmaailmaani paremmin. Saan omista ajatuksistani enemmän selkoa, kun voin lukea niitä kirjoitettuna. Se teksti, mitä tänne tulee on ihan sitä aitoa mua sekä kaikkein selkein tapa miten saan itseäni ilmaistua. Tietysti on totta, että ihmiset käsittelevät tekstiä erilailla ja saattavat saada erilaisen kuvan tekstistä mitä kirjoitan ja eivät ymmärrä asian ydintä samanlailla. Oon huomannu, että ihmiset jotka eivät kirjoita blogia sotkevat helposti blogin kirjoittamisen oikean elämän käyttäytymiseen ja tekevät blogin kirjoittajista täysin omia johtopäätöksiä hahmottamatta kokonaisuutta - varsinkin ne ihmiset, jotka mua eivät tunne luonnossaan juuri yhtään, vaikka näkevät mua koulussa, mutta eivät nää mitään vaivaa vaihtaa minkäänlaisia ajatuksia kanssani. Ja eniten mua tässä kyrsii se, että he väittävät silti, että tuntevat minut. Hah ja paskanmarjat. Kirjoittaminen on täysin eri asia, kuin kasvokkain puhuminen. Jos mun pitäis nyt kuvailla itseäni kolmella eri positiivisella termillä, joista pidän itsessäni sanoisin nämä: sympaattinen, lapsenmielinen ja rehellinen. Parannettaviksi asioiksi sanoisin: Itsensäilmaisu sanoin, kehonkieli ja kylmyys. Tällä teksillä yritänkin pohtia omia heikkouksiani, jotka vähitellen ovat parantuneet, kertoa teille vähän itsestäni ja ajatuksistani ja punainen lanka on erityisesti se, että ihminen muuttuu kokoajan! Sen perusteella minkälainen ihminen on ollut ennen ja on nykyään sanotaan usein että ihminen on muuttunut. Tottahan se on, mutta se kuuluu kasvamiseen. Joskus toivon, että pääsisin juttelemaan samanhenkisen vanhuksen kanssa henkeviä miten hänestä tuli juuri hän hah.. Tälläisiä pohdiskeluja tuli rustailtua "paperille" Kelly Clarksonin biisin tahdissa, joka muuten huokuu asennetta! En tiedä jaksoitteko lukea, en tiedä ymmärsittekö mua, toivottavasti.. Punainen lanka saattoi olla vähän hakoteillä, mutta tää käsitteli nyt vähän laajemmin mun erilaisia ajatuksia mun käyttäytymisestä ja niistä muutoksista, joita oon huomannut vuosien varrella siinä tapahtuneen. Lisäksi mukana tuli kerrottua hieman lapsuutta ja perhekuvioita, sekä pohdintaa siitä, mitä kirjoittaminen mulle merkitsee ja mitä kaikkea se antaa mulle ja teille kaikille lukijoille ihan tavallisena ihmisenä. :)

-Linda

38 kommenttia:

  1. oi hitsi oot super kaunis tossa vikassa kuvassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah aijaa no kiitos. Tosin toikin kuva alkaa oleen pian parisen vuotta vanhahko :)

      Poista
  2. tosi kiva kun kirjotit ittestäs vähän syvemmin! Vaikutat tosi mukavalta ja aidolta ihmiseltä:)) tykkään myös tosi paljon sun blogistas!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ajattelin että olis aika päästää teidät lukijat lähemmäs mua muulla tapaa kuin pinnallisesti :) Voi mukava kuulla, kiitoksia<3

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Hah ennen vihasin niitä mutta nykyään pidän niitä yhtenä parhaana ominaisuutena, kiitos :)

      Poista
  4. Kiva postaus! Oot tosi kaunis ja sul on ihanat pisamat :)

    VastaaPoista
  5. kiva postaus! oli kiva kun kerroit enemmän itestäs ja sun kirjotuksia on kiva lukea:) tälläsiä lisää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei tosi mukava kuulla, ehkä tälläsiä tulee useamminkin kun näin hyvää palautetta tulee :)

      Poista
  6. Sä tunnut kyllä oikeesti tutustumisen arvoiselta ihmiseltä!
    Vaikutat niin aidolta ja rehelliseltä, ja tottakai myös todella mukavalta :)
    Ehkä mä vielä joku päivä uskallan tulla puhumaaan sulle enemmän.. :D

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tähän kommenttiin vielä lisään sen että ooot tajuttoman kaunis ja sun pisamat on iiihanat! :)

      Poista
    2. Ei hitto mua jäi hämään kuka sää oikein oot, voisin edesauttaa asiaa jos tietäisin haha :) Vooi kiitos<3

      Poista
    3. Asun Jyväskylässä että et sä ainakaan tiedä kuka mä oon :) haha oompa mä nyt salaperäinen! :D

      Poista
    4. Jaaaaa siellä asti asustelet :)

      Poista
  7. tosi hyvä teksti! :) vaikutat tosi mukavalta ja oot kyllä hyvä ilmaisemaan itseäs kirjoittamalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla! Mahtava juttu että joku muukin on huomannu kehitystä kirjoittamisessa hah ;D

      Poista
  8. Kiva postaus! :) sun hiukset on tossa vikassa kuvassa ihanat <3 :)

    VastaaPoista
  9. Aivan ihana teksti ja söpöt kuvat! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha thanks :) Kiva kuulla että säkin tykkäsit!

      Poista
  10. Hyvä postaus! hyvä teksti ja tosi kauniit kuvat!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoskiitos<3 Hah näitä kommentteja satelee oon ihan hämilläni kun en odottanu ton olevan ihan näin hyvä :)

      Poista
  11. Kauheen kiva postaus! Ja samaistuin suhun aika paljon, kuten tossa et oot vähän vaikee ihminen ihmissuhteissa ja vuorovaikutuksessa. Sä vaikutat mukavalta tyypiltä ja tää oli hyvin kirjotettu!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sanoisin ihan samaa, vaikutat tosi paljon samanlaiselta ihmiseltä kun mä:)

      Poista
    2. Hei thanks! Hei kaimat pliis tulkaa kertomaan toi nimillä, mie halluun tutustuu samankaltaisiin ihmisiin :)!

      Poista
  12. ihana postaus! en tiiä pystyisinkä ikinä avautumaan julkisesti noin paljoa, mutta hyvä että jotkut pystyy:) oon ite kans ollu varsinki pienenä todella ujo, mutta onneksi se on vuosien varrella karisuttut pikkuhiljaa pois elämänkokemuksen karttuessa. vieläkin varsinkin uudempien tuttavuuksien kanssa mietin välillä samalla lailla ihan liikaa mitä sanoa jne. oon kumminki todennu, että se keskustelu tms on muidenki vastuulla kuin mun, jos tajuat mitä tarkotan:D rakastan itseni ilmaisua valokuvaamalla ja kirjoittamalla, mutta tää ujous estää mua vieläki blogin aloittamisen, mikä on ollut haaveena jo vuosia. ehkä jokupäivä;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos<3 Ihanaa kun jaat kokemuksia ja ajatuksia laajemmin, tälläsiä kommentteja on aina mukava lukee ja luen jokasen mielenkiinnolla ehkä jopa pariin kertaan hah ;D Mullakin meni aikani, kunnes pystyin tuomaan jotain pintaa syvemmältä tänne kaikkien ihmisten saataville.. Totta keskustelu on muidenkin vastuulla, hyvä pointti! Hei tee mitä rakastat ja aloita sitten blogi kun siltä parhaalta tuntuu :)

      Poista
  13. Tosi kiva aito postaus!:) Kiva tietää enemmän susta, vaikka en tunne sua ollenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos<3 Tuntuu niin hassulta tuoda itseään täällä pintaa syvemmältä julki lukijoille jotka eivät edes tunne mua haha tietämättä teistä kaikista juuri mitään. En tiedä ees miksi sanoin ton, tuli vaan mieleen tosta kommentistasi :)

      Poista
  14. ihan ku olisin ite kirjottanu ton tekstin... ihan huippu teksti!:)

    VastaaPoista
  15. wautsi tosi hienosti kirjotettua tekstiä! :)

    VastaaPoista
  16. Tosi kivasti kirjotettu teksti. Koukutti lukemaan ihan loppuun asti ;-) Jotenkin voin samaistua suhun, mäkin olin vähän ujo vielä ylä-asteellakin ja yhtäkkiä se katosi :-D Kaikkein tärkein asia on kuitenkin ( sen mikä ajatus mulle tuli tästä tekstistä) että hyväksyt ittes just sellasena kun oot,ja se on kaikkein tärkeintä! Lisää tälläsiä ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haha kiva kuulla :) That's the point ;)

      Poista
  17. Harmittaa ihan hirveesti kun ei oo ollu aikaa lukee kenenkään postauksia aikoihin, mutta nyt ryhdistäydyin ja rupesin selaamaan näitä sun postauksia mitä en oo vielä nähnyt, ja hemmetti vie sä yllätät mut kerta toisensa jälkeen. Todella upeeta tekstiä, Luin ihan alusta loppuun asti! (joka on todella harvinaista multa...!:D) Mua harmittaa myös se, ettei olla päästy tutustuu kunnolla, vaan siirretty sitä näkemistä vaan koko ajan... Mut musta tuntuu et molemmilla on nyt vaan sellanen elämäntilanne että tuntuu vähän vaikeelta ruveta solmiin uusia ystävyyssuhteita, ainakin mulla tällä hetkellä, kun vanhatkin on niin huonossa jamassa :/ Toivottavasti joku päivä! Ja tarkotan sitä todella:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Emmi.. veit multa sanat suusta, kiitos<3 Muakin on jääny harmittaa, että aina tulee sanottua nyt nähdään nyt nähdään ja ei siltikään tapahdu mitään sen eteen ja aika kuluu jotenkin niin hirmu nopeasti - sillon ku oltiin hookissa antonin kanssa ja sovittiin sielä että nähdään, niin siitä ei tunnu olevan ees pitkä aika mut silti aika on hurahtanut siitä hetkestä huomattavasti :( Joo mullakin on ollut vähän kiemuroita ihmissuhteissa ja nykysessä elämäntilanteessa, mutta kyllä me vielä joku päivä päästään tutustuu paremmin toisiimme ja voidaa viettää aikaa yhdessä enemmän, mä toivon niin ainakin!:) Ja mä tarkotan myös mitä sanon!:)

      Poista