10/20/2012

Losing you is like living in a world with no air


Argh. Kuinka ihmisen ajatukset voikaan olla näin sekasin. En oo jaksanu pariin päivään raahautua yhtään minnekkään, koska puolet päivistä on menny hirveisiin vatsakipuja tuskaillessa. On se rankkaa olla nainen. Keräsin Lauren Conradin fanisivulta useamman clipin tänne, joiden sanat uppos muhun jotenkin ehkä liiankin hyvin. En tiedä mitä mieltä te ootte tälläsestä postauksesta, mutta antaa nyt vaihtelun vuoks mennä. Musta tuntuu että jumitan vaan paikallani, enkä pääse yhtään mihinkään suuntaan. Turhauttaa. Ahdistaa. Tänään revin kyllä itteni täältä neljän seinän sisältä ulos ja jumppaan, ehkä se piristää mieltä. Mulla on uusinnatkin edessä tiistaina ja harmittaa, että oon ollu taas kerran saamaton lukemisen suhteen.

Lisäks oon niin malttamaton, että haluaisin vaaleemmat hiukset tai sitten suklaanruskeet. Nää mun hiukset on jotenkin niin olemattoman väriset, tälläset ei minkään väriset. Mutta yritän odottaa kampaajalle, en tee meinaa enää ite sitä virhettä, että lättään malttamattomana liian tumman värin päähäni ja myöhemmin kauhee morkkis mustista tai punertavista hiuksista. Mun ajatukset tummista ja vaaleista hiuksista vaihtelee, kuin tuuliviiri. Tummat, vaaleat, otsatukka, ilman, pidennykset vaiko ilman. Oon huono tekee valintoja. Miks oon vaan niin vaikee ihminen välillä? Plaah. Toivottavasti se jumppa oikeesti auttaa selventää ajatuksia kaikesta.

En oo yleensä erityisen pinnallinen ihminen, vaikka tän blogin pääkohtana on nykyään enemmän asukuvat ja ostokset, en vaan uskalla päästää teitä liikaa pintaa syvemmälle. En osaa antaa ittestäni. Se on vaikeeta mulle myös tosielämässä. Varsinkin henkilökohtaset asiat ja kyllä nyt tyhmäkin tajuaa noista clipeistä, että vaikka erosta on mennyt pari kuukautta niin täällä pääkopassa käsitellään yhä samoja asioita, mutta onneksi nykyään ehkä harvemmin. On vaan niin outoa, kun ne pari vuotta toisen ihmisen kanssa on yhtäkkiä hävinnyt. Samoin ne asiat, joita yleensä ollaan yhdessä tehty. Välillä on vaikeaa nukahtaa yksin, välillä nautin että saan olla yksin. Kyllä sitä toista ihmistä silti kaipaa rinnalleen, mutta kaipaako sitä toista sen tutun ja turvallisen tunteen takia vai sen ihmisen? Ehkä nää ajatukset vaan purkautuu nyt tunnepuuskana, kun oon aikasemmin keksinyt kaikkea menoa aikataulut täyteen ja vältellyt yksinoloa. Ja nyt kun oon ollut kunnolla yksin niin en oo voinut välttää näitä ajatuksia ja tunnekuohuja..

Musta oikeestaan tuntuu jotenkin oudolta kirjottaa tänne kaikesta tapahtuneista normaaleista arkipäivän asioista, saati sitten henkilökohtasista, se tuntuu jotenkin luonnottomalta.. Loppuenlopuks ne ystävät on ne, joille jaetaan ne päätä vaivaavat asiat, mutta jotain asioita on myös mielenkiintoista jakaa blogissaan. Nimittäin sielä ruudun toisella puolella on usein ihmisiä, jotka on samassa elämäntilanteessa ja miettii täsmälleen samoja asioita. Oon parikin kertaa näihin törmännyt blogeissa ja jättänyt yleensä sillon kommenttia, varsinkin näihin, jotka jakavat avoimesti lukijoilleen hiljattaisen eronsa ja fiiliksensä. En silti tiedä jaksaako näitä tekstejä kukaan lukea. Itse katon blogeista vaan kuvat. Jollei se teksti onnistu jotenkin herättämään mussa mielenkiintoa lukemaan sitä, joka käy aika harvoin. Oon muutenkin sellanen ihminen, että en koe tarvetta jutella jokaisesta epäolennaisesta asioista.. Tai no sehän riippuu tilanteesta. Sekavia ajatuksia.. Kuitenkin oon parin päivän päästä ihan, että mitä mä oon oikein sekoillu ja nauran näille tunnepuuskille.. Perus minä. Tälläinen mä oon, tuuliviiri :D Olisko tää postaus lähemmäks mua? Ehkä, ehkä ei. Ajatuksia ja mietteitä nää on, jotka ehtii nopeasti muuttumaan :) Mutta nää clipit antaa jotakin vinkkiä, mitä täällä pääkopassa oikein tällähetkellä tapahtuu. Palaillaan ja hyvää viikonloppua kaikille<3

-Linda

15 kommenttia:

  1. tää oli jotenkin tosikiva postaus:) kyl näit sun syvällisii tekstei jaksais useemminkin lukea jos vaan kirjottaisit sellasia! (ja ehdottomasti ruskeet/vaaleenruskeet hiukset sopii sulle parhaiten;))

    VastaaPoista
  2. käyt läpi ihan samoja asioita kun mä !! mä pystyin samaistuu noihin kaikkiin clippeihin... kyl se siitä varmaan :S

    VastaaPoista
  3. Joo oon samaa mieltä ekan anonyymin kanssa että syvällisiä tekstejä jaksais kyllä lukee,kirjoita tämmösiä vaan jos siltä tuntuu :) ja tsemppiä sulle<3

    VastaaPoista
  4. Hah, mun erosta on kohta jo vuosi ja käyn edelleen läpi samoja asioita :) Kyllä se siitä ajan kanssa! Ja tää oli ehdottomasti tosi mielenkiintonen postaus ja hyvin jakso lukea, ei mitään ongelmaa. Tsemppiä :)<3 ja toivottavasti tää kommentti ei tuu nyt kahteen kertaan, ku kone jotain sekoaa hah:-)

    http://fancyfeeling.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  5. Linda tää oli ihana postaus, kiitos kun jaoit meille sun ajatuksia <3

    VastaaPoista
  6. Huh voin niin samaistua tohon, että ensin mietin ihan tuskissani jotain ja huomenna tajuan että mitä hemmettiä oon taas sekoillu! Ois muuten oikeesti kiva nähdä joku päivä, musta tuntuu että meissä on aika paljonkin yhteistä :D Toivottavasti jumppailu sai paremmalle tuulelle ;)

    VastaaPoista
  7. just hyvä postaus :) vaikka en sua tunnekaan niin tällaset postaukset on just kivoi. Näihin pystyy niin hyvi samaistuu en ehkä aina iha omas elämäs mut läheisten ainaki. tsemppiä! <3

    VastaaPoista
  8. Mä tosi harvoin kommentoin blogeihin mitään tai jaksan ylipäätään ees lukee tekstejä, just vaan selaan kuvat läpi, mutta nyt tuli semmonen fiilis että pakko!

    Musta on upeeta miten uskallat näinkin "paljon" jakaa henk.koht. asioitas esim. ero yms. Nostan siis hattua!

    Tykästyin heti sun blogiin kun tähän törmäsin ja yhä edelleen seurailen (ehkä myös Tamperelaisuudella ja tutuilla kasvoilla on osuutta asiaan, who knows). Ei muuta ku tsemppiä ja kyllä se aika parantaa haavat :)

    VastaaPoista
  9. Täähän on just hyvä postaus, vaihtelua ja vaihtelu virkistää näin bloginkin puolella :) Ei tekstien tarvi olla yhtä ja samaa ja täällä kuitenkin varmasti kaikki ymmärtää yhtälailla sen asian että ero ottaa aina koville ja sitä on hyvä käsitellä monesta eri näkökulmasta.

    Pistin välit poikki parhaaseen ystävään ihan hyvän syyn takia, oltiin oltu kavereita vaikka kuinka kauan ja tiiviisti yhdessä monta kertaa viikossa. Kaikki jaettiin keskenään jne. Nyt tuntuu kuinka mulla ei oo tällä hetkellä yhtään ystävää, tästä on siis nyt melkein 2 kk aikaa, eikä meidän välit enää koskaan tuu palaa hyviks.

    Ja melkein kaikesta mitä teen tuli mieleen kaikki se mitä tehtiin sen ystävän kaa ja se ahdistaa mua. Jos kaikki olis menny niikun ennenkin... Mutta toinen muuttu liikaa ja otti vähä repäsevän roolin elämästään ja kaveripiiri muuttu sillä niin paljon ja nekin vaikutti asiaan.

    Enää ei si jutut kohdanneet vaa samoil aaltopituuksil ja nyt sit yksin möllötän ja mietin mistä saisin uusia kavereita.. :s Vaikee tutustuu kehenkää enää sillain että sais uuden ystävän ihan, kavereita aina on mut mistä löytää ystävä joka on samoilla aaltopituuksilla ja ymmärtää asiassa kuin asiassa.

    Kyllä tässä riittää mietittävää ja työstettävää pitkäks aikaa.. Mut oon huomannu että ruuan laittaminen perheelle ja sisäliikunta vie ajatukset pois ainakin hetkeksi. Samoin shoppailu. Mut joo, ihminen on tehty kestämään ja koettelemuksien jälkeen aina tulee jtn hyvää eteen. :) Aika kuitenkin parantaa haavat ja ei tää munkaan ahdistuneisuus ikuisesti kestä. Heti ku vaa löytäis uuden ystävän niin olis ihan toinen ääni kellossa. Pitäis kai alottaa joku rääkkitreeni just noiden jumppien osalta, heh. :)

    VastaaPoista
  10. Nii ja tosiaan oon luonnonvaaleiden hiusten kannalla sulle ja jotain raitoja ehkä! :) Unohdin mainita tossa edellisessä kommentissani, hahah. :)

    http://www.google.fi/imgres?q=hayden+panettiere&num=10&hl=fi&biw=1366&bih=643&tbm=isch&tbnid=tWsinyLS_HNIVM:&imgrefurl=http://www.whitegadget.com/pc-wallpapers/155084-hayden-panettiere.html&docid=3p7PExSvSsBO4M&imgurl=http://www.whitegadget.com/attachments/pc-wallpapers/125918d1349254138-hayden-panettiere-hayden-panettiere-image1024x768.jpg&w=1024&h=768&ei=neuCUJuRBqaM4gSiw4GoCg&zoom=1&iact=hc&vpx=1064&vpy=265&dur=2054&hovh=194&hovw=259&tx=227&ty=119&sig=101498113722142414144&page=2&tbnh=142&tbnw=193&start=25&ndsp=30&ved=1t:429,r:11,s:20,i:164

    VastaaPoista
  11. Ihana postaus! Noi clipit kolahti tännekki paremmi ku hyvi! joteki ko kerroit noista sun tunteista ni iha ku oisit kertonu musta:D oon niin samanlaises tilantees!

    VastaaPoista
  12. mulla on niin samat jutut mitä noissa clipeissä sanotaan.. vaikka erosta onkin jo yli puolvuotta, mutta vieläkin tää henkilö osaa satuttaa niin pahasti :/ hmm ehkä tää tästä, toivotaan! :)

    VastaaPoista
  13. ''Never chase love, affection or attention if it isn't given freely by another person, it isn't worth having.'' :)) älä sure!

    VastaaPoista
  14. Ihana postaus, en voi muuta sanoo! Kuulostaa varmaan toivottomalta kun ihmiset hokee koko ajan että "elämä jatkuu" ja sitä on hirveen vaikee uskoo, mutta se on ihan totta. Mä erosin tammikuussa yli vuoden kestäneen suhteen jälkeen ja kaikki hajosi sinä samaisena päivänä käsiin. Mä tiedän miten uskomattoman raskaat ja sekavat sun ajatukset on, mutta siihen ei auta muu kun aika. Sen eron jälkeen mun piti opetella olemaan yksin, joka oli ihan tuskaa. Pikkuhiljaa mä kuitenkin pääsin siitä yli, mun kaverit tottakai oli tukena ja tutustuin uusiin ihmisiinkin joiden seura piristi. :) Nyt tosta erosta on mennyt 10 kk ja mä olen päässyt siitä totaalisesti yli. Elämä on jatkunut, mä oon onnellinen ja seurustelen uuden ihanan ihmisen kans :) Voimia, tsemppiä ja haleja sulle! ♥

    VastaaPoista
  15. Ihania kommentteja jokaisella, kiitos teille<3 vastaan paremmin yksitellen jokaiseen kun ehdin!

    VastaaPoista